Kesä on fantasian, dekkareiden ja muun ihanan viihdekirjallisuuden aikaa. Harlekiineihin vedän rajan.
Kesän 2012 uusi tuttavuus minulle dekkaripuolella on Jo Nesbø ja Harry Hole. Nesbøn ensimmäinen dekkari, Lepakkomies, ei oikein vakuuttanut. Välillä kerronta ja juonenkäänteet olivat kuin... kuin... halvasta dekkarista?
Ehkä asiaan vaikutti se, että tapahtumapaikka oli Australia ja väliin istutettu kuuleja punchlineja englanniksi.
Lumiukon kohdalla herralle oli kertynyt jo kirjoituskokemusta useammasta dekkarista sekä hieman palkintojankin. Ehkä Harry Holen persoona oli myös jo ehtinyt syventyä ja vahvistua.
Tykkäsin tästä kovinkin paljon. Dekkarina siinä on suoraa toimintaa, vihjeitä lukijalle, useita ehdokkaita epäillyksi ja useita murhia. Jam! Synkistelyä ja yhteiskunnallista kritiikkiä - noita svedudekkareiden helmasyntejä (tai helmiä mausta riippuen) - ei Harry Holen maailmasta löydy. Jos menee huonosti, lähtee suoraviivainen ryyppyputki päälle.
Hole osaa yllättää niin esimiehensä kuin lukijansa. Hän on fyysisesti ja etsiväkapasiteettinsa puolesta sopivan yliverto, jotta lukija saa nautintoa miten hän hoksaa kelmien juonet ja kyykyttää pahiksia. Tässä kirjassa paha saa myös rangaistuksensa, siitä Hole pitää huolen.
Seuraavaa putkeen vaan!
Minä aloitin Nesbojen lukemisen juuri Lumiukosta, ja pidin siitä paljon! Nyt aloin sitten lukea saksalaisen tuttavan suosituksesta "sarjaa" ihan ekasta kirjasta alkaen eteenpäin. Lepakkomies siis luettu, pidin, vaikka Lumiukko oli toki parempi, mutta nyt tuo toinen, Punarinta.... Sivuja on luettu jo 150, mutta silti tarina tuntuu lähinnä vain sekavalta ja venytetyltä. Toivottavasti se silti siitä lähtee.
VastaaPoistaLepakkomiehessä kiehtoi aboriginaalien tarut. Lumiukon luen heti kun tyttäreni sen palauttaa :-)
VastaaPoistaSanoi, Leena
Tessa, Punarintaa ei siis kannata ottaa seuraavaksi.. Kokeilen jotain muista, jos kirjakaupasta löytyy.
VastaaPoistaLeena, kirja on tallessa ja kunnossa, kuten kuvasta näkyy. :-)
Hyvä juoni Lumiukossa. Kirja jännittävä, vaikka ensimmäisen lukemani kirjan, Lepakkomies, perusteella osasin epäillä jo aikaisessa vaiheessa kahta henkilöä (han och hon), joista vahvemmin epäilemäni osittautui murhaajaksi. Nyt luen Panssarisydäntä, joka valitettavan paksu yhdellä kädellä sängyssä pideltäväksi.
VastaaPoistaSanoi Leena